Maailmanlopun kajo taivaanrannassa
Toinen samanmoinen sylissäsi
Tyyntä myrskyn edellä, joku sanoisi
Kun ilmekään ei värähdä suudelmasta
Pian tuuli riistää jo puilta lehtiään
Viskoo kepeitä haaveita takaisin maan pinnalle
Repien kaiken palasiksi, ytimestä kuoreen
Enkä minä voi kuin katsella vierestä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti