Maailmanlopun kajo taivaanrannassa
Toinen samanmoinen sylissäsi
Tyyntä myrskyn edellä, joku sanoisi
Kun ilmekään ei värähdä suudelmasta
Pian tuuli riistää jo puilta lehtiään
Viskoo kepeitä haaveita takaisin maan pinnalle
Repien kaiken palasiksi, ytimestä kuoreen
Enkä minä voi kuin katsella vierestä
keskiviikko 20. heinäkuuta 2016
lauantai 2. heinäkuuta 2016
2.7.2016
Onnellisuus on se ohimenevä tunne
Joka tuo perhoslaumoja vatsanpohjaan
Ja paistaa ilta-aurinkona tuulilasista
Heijastuen sen jokaisesta pienestä virheestä
Onnellisuus on se kipeä tunne
Joka saa sinut toivomaan enemmän
Odottamaan elämältä ihmettä
Ja hukkumaan silmänräpäyksessä rakkauteen
Onnellisuus on se naurettava tunne
Joka saa sinut käyttäytymään lapsen lailla
Nauramaan keinussa kiinni pitämättä
Juoksemaan soratietä paljain jaloin
Ja vaikka pienet kivet sattuvat jalkojasi
Et kaadu, et itke, et valita, koska tiedät
Vaikka kaatuisit, itkisit ja valittaisit
Se tunne nostaa sinut ylös kerta toisensa jälkeen
Joka tuo perhoslaumoja vatsanpohjaan
Ja paistaa ilta-aurinkona tuulilasista
Heijastuen sen jokaisesta pienestä virheestä
Onnellisuus on se kipeä tunne
Joka saa sinut toivomaan enemmän
Odottamaan elämältä ihmettä
Ja hukkumaan silmänräpäyksessä rakkauteen
Onnellisuus on se naurettava tunne
Joka saa sinut käyttäytymään lapsen lailla
Nauramaan keinussa kiinni pitämättä
Juoksemaan soratietä paljain jaloin
Ja vaikka pienet kivet sattuvat jalkojasi
Et kaadu, et itke, et valita, koska tiedät
Vaikka kaatuisit, itkisit ja valittaisit
Se tunne nostaa sinut ylös kerta toisensa jälkeen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)