Kai siihen tottuu kun jotain menee sisällä rikki
Hajalla tulevaisuus kohtalokkaissa keinutuoleissa
Entisiä rakkaus ja ikuisuus
Kai jotain jäisi jäljelle jos oikein yrittäisi
Ja kai tästä jää käteen muutakin kuin kipua
Lohduttomia nyyhkäyksiä yön pikkutunteina
Kun sydän pakahtuu ikävästä ja mieli on vapaa
Vaikkei tahtoisi hengittää ketään muuta kuin sinua
torstai 30. kesäkuuta 2016
maanantai 20. kesäkuuta 2016
20.6.2016
Sinun naurusi kaiku kivisistä seinistä
Nojailen sinuun kuin humalainen taksitolppaan
Kuin pienikin horjahdus voisi olla kohtalokas
Kuin yksikin lausuttu sana voisi rikkoa kaiken
Naurat ajatuksilleni, toistellen kaiken olevan päässäni
Katsot silmiin ja suutelet lupaa kysymättä
Siinä, kipeä selkäni kylmää seinää vasten
Suutelen sinua hengittäen elämää ja seinien kylmyyttä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)